Marika Sinkkonen


 

Olen kasvanut eläinten kanssa ja kiinni niihin. Koko aikuisikäni minulla on ollut koiria ja harratukseni liittyvät enemmän tai vähemmän koiriin. Trimmaamo Tassutaikuri sai alkunsa ajatuksesta, että voisin tehdä psykiatrisen sairaanhoitajan työn ohella jotakin käsilläni - konkreettista ja kouriintuntuvaa, silmälle näkyvää - sillä terapiatyöstä syntyvä väsymys ei lähde lepäämällä vaan tekemällä toista. Ensin ajattelin, etten osaa muuta, mutta vastaus oli ilmeisenä ihan jokaisessa arkipäivässäni. Osaan koirat. 

Koirat ovat minulle lauma ja kavereita, parhaimpia metsästystovereita ja uskollisimpia ystäviä. Tiesittekö, että ihmisen ja koiran välillä vallitsee ainutlaatuinen yhteys? Kun ihminen ja koira katsovat toisiaan, molemmilta erittyy oksitosiinia, tuota rakkauden ja onnellisuuden hormonia. Tällaista ei tiedetä ilmenevän muutoin eri lajien välillä, vain koirien ja ihmisten. Aina kun kerron tästä, minua melkein alkaa itkettää. Koirat ovat uskomattomia. 

Sen lisäksi, että olen hyvin syvästi ja lujasti kiintynyt omiin koiriini, pidän koirista ylipäätään. Minusta ne ovat kauniita. Estetiikka on tärkeä osa trimmaajan työtä - anatomian ymmärrys ja estetiikan taju. Joskus trimmaamon arjessa ei kauneudelle ole kovinkaan paljon sijaa, sillä usein on vain tehtävä sen mitä voi. Suristella koneella takkuuntunut turkki alas. Mutta koira ei siinä kauneuttaan menetä, sillä suuri osa sen kauneudesta on sielun kauneutta. Vain ihminen osaa valehdella. Koira on siinä, sellaisena kuin se on. Karvoineen tai karvoitta. 

Näistä lähtökohdista teen työtäni ja opettelen kirjoittamaan siitä. Lämpimästi tervetuloa seuraan!